Ilmatiiviys

CLT-levyistä rakennettujen talojen hyvä ilmatiiviys saavutetaan sileiden liitospintojen ja laadukkaiden ruuviliitosten avulla. Liitoskohdissa käytetään lisätiivisteenä ilmatiiviitä teippejä, jotka kompensoivat puun luonnollisen paisumisen ja kutistumisen aiheuttamat halkeamat ja ilmareiät.

Lämmin ilma pysyy sisällä ja kylmä ilma ulkona edellytyksenä, että rakenteet ovat täysin ilmatiiviitä. Vedon poistaminen parantaa asumismukavuutta ja rakennuksen energiatehokkuutta, joka vähentää taas lämmityskustannuksia. Ilmatiiviys suojaa rakennusta myös erilaisilta vaurioilta, ylläpitää rakennuksen kuntoa ja pidentää sen käyttöikää.

Ilmatiiviydellä on tärkeä rooli rakennusten energiatesteissä ja se vaikuttaa suoraan myös rakennuksen lämmitys- ja jäähdytyskustannuksiin. Ilmatiiviys liittyy viimeksi mainittujen asioiden lisäksi myös vaipan kosteusongelmiin (homehtuminen, kosteuden kondensoituminen), vaipan pintojen jäähtymiseen, sisäilman laatuun, vetoon, ilmastointijärjestelmien toimivuuteen, meluun sekä paloturvallisuuteen.

Rakennuksen riittämätön ilmatiiviys ilmenee ei-toivottuna ja hallitsemattomana ilmavirtana halkeamien ja rakennuksen riittämättömästi tiivistettyjen osien läpi. Sen aiheuttajia ovat tuuli, lämpötilaerot (niin kutsuttu savupiippuilmiö) ja ilmastoinnin ilmavirtojen paine-erot. Ilmatiiviyden parantaminen edellyttää monimutkaisia, tarkoin suunniteltuja ja kattavia ratkaisuja. Vaipan yksityiskohdat on suunniteltava huolellisesti, tuulensuojan asentamisessa tulee olla erityisen tarkkana ja liitoskohdat on käsiteltävä ilmatiiviiksi. Tuulensuoja asennetaan normaalisti vaipan ulkopuolelle, joten ilmatiiviyttä mitataan rakennustöiden aikana, milloin rakenteeseen voidaan asentaa tarvittaessa lisätiivisteitä. Vaipan riittämätön ilmatiiviys ei tarkoita luonnollista ilmanvaihtoa. Vaipan kautta tapahtuva ilmavirtaus ei hallittavissa, ohjattavissa eikä suodatettavissa. Jos vaippaan on kosteuden johdosta syntynyt hometta tai lahoa, ilma kantaa homeitiöt myös sisätiloihin. Lattian kautta saattaa rakennukseen tunkeutua myös radonia. Myös luonnollisella ilmanvaihdolla rakennettujen rakennusten ulkoseinät saadaan ilmatiiviiksi. Raitis ilma pääsee silloin sisälle ilmaventtiilien kautta, ilmavirta on hallittavissa ja ilma voidaan tarvittaessa suodattaa. Sisäilmaston muokkaamisessa on tärkeä merkitys lämmitys- ja ilmanvaihtojärjestelmillä. Vaipan ilmatiiviyttä mitataan ilmamäärällä (l/s, m³/h), joka läpäisee 1 m² alueen seinässä, jonka molemmin puolin on tietty (normaalisti 50 Pa) ilmapaineiden ero. Valmiin rakennuksen vaipan ilmatiiviyttä ei ole mahdollista erikseen mitata. Tämän johdosta mitataan koko rakennuksen ilmatiiviys ja ilmoitetaan kaikkien seinien keskiarvo.

Rakennuksen ilmatiiviys ilmaistaan myös ilmanvuotoluvun n50-luvun avulla. Ilmanvuotoluvun n50 mittayksikkönä on 1/h ja se ilmaisee ilman vaihtuvuuden rakennuksessa, jos paine-ero vaipan molemmin puolin on 50 Pa.

Molemmissa tapauksissa käytetään samaa mittausmenetelmää. Kun ilmatiiviys ilmaistaan mittayksiköllä m³/h·m², jaetaan 50 Pa paine-erossa mitattu ilmavirta rakennuksen vaipan pinta-alalla; jos mittayksikkönä on 1/h (ilmanvaihdon kerroin), jaetaan 50 Pa paine-erossa mitattu ilmavirta rakennuksen sisätilojen tilavuudella. Koko rakennuksen ilmatiiviyteen vaikuttavat kaikkien vaippojen, liitoskohtien, ikkunoiden ja ovien yms. ilmatiiviydet. Ilmanvaihtojärjestelmät eivät vaikuta suoranaisesti vaipan ilmatiiviyden mittaustuloksiin, sillä raitisilmaventtiilit, ilman sisääntulo- ja poistoventtiilit, teipataan mittausten ajaksi umpeen.

Rakennusten ilmatiiviyden mittaaminen

Rakennusten ilmatiiviyttä voidaan arvioida:
● Mittaamalla vaipan läpäisevää ilmavirtaa paine-eron ollessa vakiona, niin kutsutulla BlowerDoor-menetelmällä.
● Paineistamalla rakennuksen tietyllä taajuudella eli niin kutsutulla vaihtelevan paineistuksen menetelmällä.
● Passiivisen merkintäkaasun menetelmällä.

“BlowerDoor”

“Thermal performance of buildings – Determination of air permeability of buildings – Fan pressurization method”. Rakennuksen ulko-oveen (tai ikkunaan) asennetaan ilmatiiviyden mittauslaite. Laite koostuu kehyksestä, jonka kokoa voidaan muuttaa, ilmatiiviistä kankaasta, puhaltimesta sekä mittaus- ja ohjauslaitteista. Mittauslaitteen puhallin tuottaa sisä- ja ulkotilojen väliin suunnitellun paine-eron. Mittauksen aikana mitataan ilmavirta, joka vaaditaan suunnitellun paine-eron ylläpitämiseen. Sama ilmavirta, joka kulkee puhaltimen läpi, siirtyy rakennukseen myös vaipan ja halkeamien kautta. Mittaukset suoritetaan erilaisilla painetasoilla, sekä alapaineen että ylipaineen vallitessa, enintään 10 Pa välein, normaalisti 0…±60 Pa. Rakennuksen vaippojen ilmatiiviyden mittaamisen ajaksi suljetaan kaikki muut aukot, jotka ovat normaalisti suljettuja, raitisilmaventtiilit ja ilmanvaihtojärjestelmä teipataan ja lisäksi teipataan myös uunien ja takkojen aukot, sillä alapaineen johdosta saattaa niistä tulla nokea sisätiloihin. Sisäiset väliovet jätetään auki. Lisäksi varmistetaan, että lattiakaivojen hajulukoissa on vettä. Koko rakennuksen ilmatiiviyden mittaamisen lisäksi pitää aina selvittää myös ilmavuodot rakennuksen vaipassa. Niiden selvittämiseen käytetään infrapuna-lämpökameraa tai merkkikaasun ilmaisimia.

Ilmatiiviyden mittaus “Blower Door“-menetelmällä.

Rakennuksen ilmatiiviyttä voidaan mitata myös standardinmukaisen painetestin (EN 13829) avulla, jossa talon ilmapainetta nostetaan 50 Pa ja seurataan ilmanvaihdon nopeutta rakennuksen sisällä. Ilmavuodon määrä ei saa ylittää yhtä yksikköä tunnissa.
Seuraavassa listassa on esitetty ilmavuoden lukemat erilaisissa rakennuksissa:
● Passiivitalo n50 = 0.6.
● Tiivis talo n50 = 1.
● Uusrakennukset n50 = 3–4.
● Tavanomainen tiiveys n50 = 5…10.
● Vuodon rakenne n50 = 15.

Rakennusten tavallisimmat ilmanvuotopaikat:

● Välikaton, yläpohjan ja ulkoseinän välinen liitoskohta.
● Ikkunat ja ovet sekä niiden ja rakennuksen vaipan liitoskohdat.
● Asennuksen läpiviennit ilma- ja höyrysuluissa.
● Lämmityslaitteiden ja savupiippujen läpiviennit ilmasuluissa.
● Pistorasiat, katkaisijat, jakorasiat.